Lämmönlähteet

Maalämpö on aurinkoenergiaa, jota varastoituu maaperään, kallioon ja vesistöihin erityisesti kesäaikana. Lämpöpumpputekniikan avulla maa- ja kallioperän ilmaista lämpöenergiaa voidaan käyttää rakennusten ja niiden käyttöveden ympärivuotiseen lämmittämiseen ja viilentämiseen. Se on käyttökustannuksiltaan edullinen ja ympäristöystävällinen lämmitysvaihtoehto. Energiaa kuluu vain lämmön siirtoon maaperästä rakennukseen. Maalämpöä on mahdollista ottaa joko pintamaasta, porakaivosta tai vesistöstä.

Maaputkisto
Maaperästä lämpöä kerätään noin metrin syvyyteen asennettavan keruuputkiston eli maapiirin avulla. Keruuputkistossa kiertää lämmönsiirtoaine, joka kuljettaa keräämänsä lämmön rakennuksen käyttöön. Asennus vaatii kohtalaisen pinta-alan.

Maalämpökaivo
Kallioon porattu lämpökaivo on yleisin maalämmön talteenottotapa. Lämpökaivosta saadaan maapiiriin nähden kaksinkertainen määrä energiaa putkimetriä kohden. Lisäksi vältytään mittavilta kaivutöiltä.

Vesistöt
Maalämpöpumpun lämmönlähteenä käytetään myös vesistöjä ja pohjavettä. Käyttöön soveltuu muuten sama tekniikka kuin maalämpöputkistonkin käytössä, mutta putket täytyy ankkuroida vesistön pohjaan esimerkiksi betonipainoilla.